keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Miehen näkökulmasta...

Aluksi... en oo mikään järin kummonen kirjoittaja, mutta eipä anneta sen häiritä. Kirjoittelen mitä mieleen tulee ja koitan hieman valottaa mitä mun mielessäni aattelen... häistä, vaimokkeestani ja yleisesti elämästämme!! 

Mä oon aina pitäny itelle hirmu tärkeenä, että kihloihin ja sitä kautta naimisiin mennään elämän aikana vain kerran... sen takia seurusteltiinkin reilut 5 vuotta, ennenkuin pyysin vaimokkeeni kättä. Tiesin, että rouvalleni oli hirmu tärkeetä, että kysyn hänen faijaltaan luvan tyttärensä käteen. Keväällä, hieman ennen meijän madridin reissua appivanhemmat tuli kyläilemään ja kelailin, että nyt ois viimenen sauma kysästä ihan virallisesti kasvotusten. Kelailin monta hetkeä, että nyt kun tulee tilaisuus niin kysyn.. paskat mä mitään kysyny.. aina siirsin seuraavaan hetkeen ja siitä taas seuraavaan. Kymmenittäin hyviä paikkoja hukanneena otin itteeni niskasta kiinni.. jättäydyin juttelemaan appiukon kanssa jostain pirun tärkeestä ja kattelin, että anoppi ja vaimoke on tarpeeks kaukana niin, ettei ne kuule mitä me höpistään. Jännitti jonkin verran, vaikka tiesin, että ihan turha mitään jännitellä, sillä en epäilly hetkeekään ettenkö lupaa saisi.. nää perinnejutut on vaan jotenkin.. kuumottavia..! No... se olikin sit helpoin osuus...

Matka madridiin lähesty ja kelailin himassa että mitenköhän mä vaimokettani kosin niin, että se olisi meille ominainen tapa ja niin, että vaimokkeeni osaisi arvata mitään ennen h-hetkeä... tarkoitan, että ei mitään trubaduureja, kukkasia ja sydänasennossa uivia joutsenia... ei ihan mun/meijän tyylistä... ehkä liian ennalta-arvattavaa...! Mutta joo, sitten hogasin, että piruvie olin lukevinani jostain että Serranon talo sijaitsee suht lähellä madridin keskustaa ja siitä se idea sitten lähti...! Voisin valottaa omaa näkemystäni siitä, mitä Serrano meille on.. joillekkin se on vaan hölmö espanjalainen sarja, jossa ei ole mitään järkeä. Sitä juuri se oli meille aluksi.. vaimoke tsiigaili serranoo ja sano mulle että onpa hauska sarja.. sanoin että ei todellakaa, hirveetä skeidaa yms yms. Sitten kerran satuin tsiigaa parina päivänä töiden jälkeen kyseistä sarjaa ja aloin jotenkin diggailla siitä.. yhtäkkiä katsoin jokasen jakson ja kohta jo vaimokkeen kanssa ostettiin kilpaa tuotantokausia. Mutta siitä sarjan merkityksestä ainakin mulle... sillon kun katson Serranoa vaimokkeeni kanssa, tiedän, että kaikki on hyvin... aina ennen nukkumaanmenoa Serrano pyörii niin kauan, kunnes nukahdamme.. suurimpien riitojen jälkeen, täydellisen rakkausillan jälkeen, peruspäivän jälkeen... aina. Kiire häviää, keskustelemme päivästä, sovimme riitamme, kerromme rakastavamme. Serrano tuo meidät yhteen lähes joka päivä joten koin, että Serranon talo olisi hirveän luonnollinen paikka kysyä tuo äärettömän tärkeä kysymys ja näin löysin kosinnalleni paikan. 

Aamulla herätessäni jännitti aivan saatanasti ja mietin että ei ei ei, kysyn himassa tai jossain raflas tai tai tai tai... emmä kuitenkaan onnistu saamaan sormuksii messii huomaamatta ja mokaan ja en osaa ja saan kieltävänä vastauksen. No, sitten sain 2 minuuttia aikaa ku vaimoke jotain meikkas tai vastaavaa.. sujautin oman sormusrasian toiseen taskuun ja vaimokkeen sormusrasian toiseen.. nehän pullotti sieltä ja toivoin että vaimoke ei tajuu mitään.. no onneks se huomannu niitä.. tai ei ainakaa oo mulle mitää sanonu.!! Oli pirun lämmin ku dallailtiin kämppää kohti, ja aluksi tuntu että piruvie sitähän ei löydy, vaikka olin googlemapsista selvittäny että kyllä se kämppä siinä on!! No kuten vaimoke jo on kirjoittanu niin kyllähän se sieltä löyty ja pääsin polvistumaan rakkaani eteen. Jännitti ku pikkupoikaa ensimmäisellä kerralla ku tungin käden taskuun, otin sormusrasian, avasin sen ja polvistuin vaimokkeeni eteen. Sitä ennen tietenkin hattu ja blehat pois päältä, jotta voisin katsoa tulevaa vaimoani silmiin ja kysyä vaimoltani suuren kysymyksen... tuletko vaimokseni, tulen, yes!!!! Onneni kukkuloilla.. edelleen!!

No se siitä kosinnasta.. homma hoidettu ja häitä kohti mennään... oiskohan tänään 409 päivää suureen päivään..!! Vaimon näkökulma: aika loppuu kesken... mun näkökulma: ei mitään hätää :D näin se aina vähän menee joka asiassa.. mutta menkööt.. hommat on aina saatu hoidettua ja eiköhän nämäkin saada! Mulla on pyydettynä 4 bestmania, broidi ja kolme pirun hyvää ystävää!! Odotukset järjestelyiltä on kova ja kyllähän tässä ruvetaan järkkäilemään, kunhan häät vielä vähän lähenee! Se näistä häähöpötyksistä...!! Haluun viel vähän kertoo viime viikonlopusta, joka on mun mielestä aika hauska


Elikkä eka perjantaina olin firman reissulla m/s vispilällä.. työreissut.. ilmasta keimoo jne..!! Vaimokke valmistui + sillä oli syndet, joten olin jo pitkään kaavaillut kunnon piknikyllätystä..!! Pullo aitoo samppanjaa, kunnon pikniksafkat, himassa hyvää viinii, sisäfilettä ja muuta juomaa! No, vaimoke lähti lauantaina aamulla duuniin, ja kun vaimoke paino oven kiinni, nousin darraisena ylös ja laitoin skumpan pakkaseen. Kone auki ja reseptit koneelta ylös. Muistilappu taskuun ja prismaan... 1,5 tuntii darrasena pitkillä käytävillä seikkailtuani sain kasaan kaiken tarvitsemani... takas himaan ja safkat kasaan!! Pakkasin kamat ja dallasin steissille josta junaan... darra+kuuma juna=huhhuh! onneks matka kestää vaan 10minsaa...!!! No vaimoke tuli töistä ja dallattiin espalle, johon viritettiin huopa.. kaadoin lasilliset samppanjaa ja alettiin skruudaa.. kyllä olo helpottui ku sai pari lasillista kuplajuomaa ja sai mahan täyteen!! Oli aivan törkeen mageeta olla tekemättä mitään, syöttää vaimolle mansikoita, juottaa samppanjaa ja kuunnella vieressä olleita ~30v pissisnaisia(ihan v#%%n rasittavia)...!! Piknikiltä päästyä tultiin himaan ja otettiin parit juomat ja avattiin toinen pullo kuohuvaa.. kuunneltiin hyvää musaa ja tein pirun hyvä sisäfileet.. hyvää musaa, maha täynnä, muutama juoma teki meille sellaisen fiiliksen, että päätettiin lähtee paikalliseen karaokebaariin luikauttaa lauluja ja ottamaan pari juomaa lisää!!

Istuttiin paikallisen terassille, jossa joku nelikybänen naikkonen hehkutti frendeillensä että paikassa on aivan ässä meno.. sitä se oli.. todellisesti!!! Venattii ainakin tunti, että pääsisin laulamaan ja kun viimein pääsin mikkiin kii ja lurittelin pari sulosäveltä, niin kaulassani roikkui joku vainhempi ruusu.. siirryin kohteliaasti hieman sivuun, ja kuulin naisen sanovan "hei, älä oo noin vaikee".. laulu loppui ja lähdin kävelee pöytäämme kohti ja huomaan, että siinä stondas joku kaljupää! Ekat sanat siltä oli että "ootkos sä nyt hänen poikaystävänsä?" sanoin että kyllä olen, kuinka niin? hän sanoi vaimokkeelle "Kuule, jos toi mies ei kohtele sua hyvin, niin sä tiiät, että täältä löytyy sulle aina kysyntää!!! Ja jos toi sun poikaystävä on sulle ilkee eikä kohtele niinkun pitää, ni tuu tänne kertomaan se meille ja voidaan vaikka hakata se jos on tarvis". Kukaan ei ollu vihasella päällä kenellekkään... miekkoset vaan totesi näin! Sanoin takaisin että yritän parhaani ja sit paiskattiin kättä! Veikkaan että en oo ainakaan niiltä miekkosilta saamassa turpaani!! :)

Ei mulla muuta... peace!!

M

1 kommentti:

  1. Olipa kivaa lukea miehenkin versio tuosta kihlaustilanteesta! Tosi hyvin kuvattu tilanteeseen liittyviä fiiliksiä. :)

    VastaaPoista