keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Miehen näkökulmasta...

Aluksi... en oo mikään järin kummonen kirjoittaja, mutta eipä anneta sen häiritä. Kirjoittelen mitä mieleen tulee ja koitan hieman valottaa mitä mun mielessäni aattelen... häistä, vaimokkeestani ja yleisesti elämästämme!! 

Mä oon aina pitäny itelle hirmu tärkeenä, että kihloihin ja sitä kautta naimisiin mennään elämän aikana vain kerran... sen takia seurusteltiinkin reilut 5 vuotta, ennenkuin pyysin vaimokkeeni kättä. Tiesin, että rouvalleni oli hirmu tärkeetä, että kysyn hänen faijaltaan luvan tyttärensä käteen. Keväällä, hieman ennen meijän madridin reissua appivanhemmat tuli kyläilemään ja kelailin, että nyt ois viimenen sauma kysästä ihan virallisesti kasvotusten. Kelailin monta hetkeä, että nyt kun tulee tilaisuus niin kysyn.. paskat mä mitään kysyny.. aina siirsin seuraavaan hetkeen ja siitä taas seuraavaan. Kymmenittäin hyviä paikkoja hukanneena otin itteeni niskasta kiinni.. jättäydyin juttelemaan appiukon kanssa jostain pirun tärkeestä ja kattelin, että anoppi ja vaimoke on tarpeeks kaukana niin, ettei ne kuule mitä me höpistään. Jännitti jonkin verran, vaikka tiesin, että ihan turha mitään jännitellä, sillä en epäilly hetkeekään ettenkö lupaa saisi.. nää perinnejutut on vaan jotenkin.. kuumottavia..! No... se olikin sit helpoin osuus...

Matka madridiin lähesty ja kelailin himassa että mitenköhän mä vaimokettani kosin niin, että se olisi meille ominainen tapa ja niin, että vaimokkeeni osaisi arvata mitään ennen h-hetkeä... tarkoitan, että ei mitään trubaduureja, kukkasia ja sydänasennossa uivia joutsenia... ei ihan mun/meijän tyylistä... ehkä liian ennalta-arvattavaa...! Mutta joo, sitten hogasin, että piruvie olin lukevinani jostain että Serranon talo sijaitsee suht lähellä madridin keskustaa ja siitä se idea sitten lähti...! Voisin valottaa omaa näkemystäni siitä, mitä Serrano meille on.. joillekkin se on vaan hölmö espanjalainen sarja, jossa ei ole mitään järkeä. Sitä juuri se oli meille aluksi.. vaimoke tsiigaili serranoo ja sano mulle että onpa hauska sarja.. sanoin että ei todellakaa, hirveetä skeidaa yms yms. Sitten kerran satuin tsiigaa parina päivänä töiden jälkeen kyseistä sarjaa ja aloin jotenkin diggailla siitä.. yhtäkkiä katsoin jokasen jakson ja kohta jo vaimokkeen kanssa ostettiin kilpaa tuotantokausia. Mutta siitä sarjan merkityksestä ainakin mulle... sillon kun katson Serranoa vaimokkeeni kanssa, tiedän, että kaikki on hyvin... aina ennen nukkumaanmenoa Serrano pyörii niin kauan, kunnes nukahdamme.. suurimpien riitojen jälkeen, täydellisen rakkausillan jälkeen, peruspäivän jälkeen... aina. Kiire häviää, keskustelemme päivästä, sovimme riitamme, kerromme rakastavamme. Serrano tuo meidät yhteen lähes joka päivä joten koin, että Serranon talo olisi hirveän luonnollinen paikka kysyä tuo äärettömän tärkeä kysymys ja näin löysin kosinnalleni paikan. 

Aamulla herätessäni jännitti aivan saatanasti ja mietin että ei ei ei, kysyn himassa tai jossain raflas tai tai tai tai... emmä kuitenkaan onnistu saamaan sormuksii messii huomaamatta ja mokaan ja en osaa ja saan kieltävänä vastauksen. No, sitten sain 2 minuuttia aikaa ku vaimoke jotain meikkas tai vastaavaa.. sujautin oman sormusrasian toiseen taskuun ja vaimokkeen sormusrasian toiseen.. nehän pullotti sieltä ja toivoin että vaimoke ei tajuu mitään.. no onneks se huomannu niitä.. tai ei ainakaa oo mulle mitää sanonu.!! Oli pirun lämmin ku dallailtiin kämppää kohti, ja aluksi tuntu että piruvie sitähän ei löydy, vaikka olin googlemapsista selvittäny että kyllä se kämppä siinä on!! No kuten vaimoke jo on kirjoittanu niin kyllähän se sieltä löyty ja pääsin polvistumaan rakkaani eteen. Jännitti ku pikkupoikaa ensimmäisellä kerralla ku tungin käden taskuun, otin sormusrasian, avasin sen ja polvistuin vaimokkeeni eteen. Sitä ennen tietenkin hattu ja blehat pois päältä, jotta voisin katsoa tulevaa vaimoani silmiin ja kysyä vaimoltani suuren kysymyksen... tuletko vaimokseni, tulen, yes!!!! Onneni kukkuloilla.. edelleen!!

No se siitä kosinnasta.. homma hoidettu ja häitä kohti mennään... oiskohan tänään 409 päivää suureen päivään..!! Vaimon näkökulma: aika loppuu kesken... mun näkökulma: ei mitään hätää :D näin se aina vähän menee joka asiassa.. mutta menkööt.. hommat on aina saatu hoidettua ja eiköhän nämäkin saada! Mulla on pyydettynä 4 bestmania, broidi ja kolme pirun hyvää ystävää!! Odotukset järjestelyiltä on kova ja kyllähän tässä ruvetaan järkkäilemään, kunhan häät vielä vähän lähenee! Se näistä häähöpötyksistä...!! Haluun viel vähän kertoo viime viikonlopusta, joka on mun mielestä aika hauska


Elikkä eka perjantaina olin firman reissulla m/s vispilällä.. työreissut.. ilmasta keimoo jne..!! Vaimokke valmistui + sillä oli syndet, joten olin jo pitkään kaavaillut kunnon piknikyllätystä..!! Pullo aitoo samppanjaa, kunnon pikniksafkat, himassa hyvää viinii, sisäfilettä ja muuta juomaa! No, vaimoke lähti lauantaina aamulla duuniin, ja kun vaimoke paino oven kiinni, nousin darraisena ylös ja laitoin skumpan pakkaseen. Kone auki ja reseptit koneelta ylös. Muistilappu taskuun ja prismaan... 1,5 tuntii darrasena pitkillä käytävillä seikkailtuani sain kasaan kaiken tarvitsemani... takas himaan ja safkat kasaan!! Pakkasin kamat ja dallasin steissille josta junaan... darra+kuuma juna=huhhuh! onneks matka kestää vaan 10minsaa...!!! No vaimoke tuli töistä ja dallattiin espalle, johon viritettiin huopa.. kaadoin lasilliset samppanjaa ja alettiin skruudaa.. kyllä olo helpottui ku sai pari lasillista kuplajuomaa ja sai mahan täyteen!! Oli aivan törkeen mageeta olla tekemättä mitään, syöttää vaimolle mansikoita, juottaa samppanjaa ja kuunnella vieressä olleita ~30v pissisnaisia(ihan v#%%n rasittavia)...!! Piknikiltä päästyä tultiin himaan ja otettiin parit juomat ja avattiin toinen pullo kuohuvaa.. kuunneltiin hyvää musaa ja tein pirun hyvä sisäfileet.. hyvää musaa, maha täynnä, muutama juoma teki meille sellaisen fiiliksen, että päätettiin lähtee paikalliseen karaokebaariin luikauttaa lauluja ja ottamaan pari juomaa lisää!!

Istuttiin paikallisen terassille, jossa joku nelikybänen naikkonen hehkutti frendeillensä että paikassa on aivan ässä meno.. sitä se oli.. todellisesti!!! Venattii ainakin tunti, että pääsisin laulamaan ja kun viimein pääsin mikkiin kii ja lurittelin pari sulosäveltä, niin kaulassani roikkui joku vainhempi ruusu.. siirryin kohteliaasti hieman sivuun, ja kuulin naisen sanovan "hei, älä oo noin vaikee".. laulu loppui ja lähdin kävelee pöytäämme kohti ja huomaan, että siinä stondas joku kaljupää! Ekat sanat siltä oli että "ootkos sä nyt hänen poikaystävänsä?" sanoin että kyllä olen, kuinka niin? hän sanoi vaimokkeelle "Kuule, jos toi mies ei kohtele sua hyvin, niin sä tiiät, että täältä löytyy sulle aina kysyntää!!! Ja jos toi sun poikaystävä on sulle ilkee eikä kohtele niinkun pitää, ni tuu tänne kertomaan se meille ja voidaan vaikka hakata se jos on tarvis". Kukaan ei ollu vihasella päällä kenellekkään... miekkoset vaan totesi näin! Sanoin takaisin että yritän parhaani ja sit paiskattiin kättä! Veikkaan että en oo ainakaan niiltä miekkosilta saamassa turpaani!! :)

Ei mulla muuta... peace!!

M

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kirkko

Vaikka asummekin Helsingissä, päätimme järjestää häämme Savossa. Näin siksi, koska suurin osa molempien sukulaisista on sieltä kotoisin ja ajattelimme, että ystävien on helpompi matkustaa pääkaupunkiseudulta Savoon kuin sukulaisten. Itse olen kotoisin Pieksämäeltä ja sulhasen suku taas on kotoisin Varkauden suunnalta, joten ne olivat vaihtoehtoinamme. Rupesimme karkoittamaan Pieksämäen, Varkauden sekä Leppävirran seutujen kirkkotarjontaa.

Kävimme ensin katsastamassa Leppävirran kirkon, joka vei kyllä samantien sydämeni. Kirkko on todella kaunis, niin sisältä kuin ulkoa. Leppävirran kirkossa on todella pitkä käytävä ja pakko sanoa, että pelkkä ajatuskin minusta ja isästäni kävelemässä kirkon käytävää pitkin sai herkistymään :) 

Tässä hieman kuvia kirkosta:








Käytiin kuitenkin tsekkaamassa myös Pieksämäen Uusi kirkko vaikka päätös kirkosta oltiinkin jo aikalailla tehty. Uusi kirkko on myös ihan kaunis, mutta hieman vaatimaton verrattuna Leppävirran kirkkoon.

Kuvia kirkosta:




Yksi ihana kirkko on myös Ristikiven kirkko, joka sijaitsee Partaharjussa. Kirkon erikoisuus on se, että siitä puuttuu katto. Kirkko on vain hieman riskialtis, jos vaikka hääpäivänä sattuu satamaan vettä tai häitä ennen tulee joku hirmumyrsky. :)




Mutta näistä vaihtoehdoista päädyttiin siis, ylläriylläri, Leppävirran kirkkoon. Kirkon varasimme jo alkuvuodesta ja meidät vihitään siis 13.7.2013 klo 14! :)

- M


maanantai 21. toukokuuta 2012

20.5.2011

Viime vuoden toukokuussa matkustettiin Madridiin. Me molemmat olimme halunneet käydä Madridissa jo pidemmän aikaa. Me molemmat ollaan aivan hulluja Serranon perhe -faneja, joka vain lisäsi innostusta päästä käymään Madridissa. Madrid valloitti mun sydämen täysin, mutta tapahtui matkalla jotain muutakin, mikä teki matkasta ikimuistoisen.



Kolmantena matkapäivänä meidän oli tarkoitus etsiä oikea Serranon talo, eli talo, jossa Serranon perhe sarjassa asuu. Päivä oli älyttömän lämmin ja matka talolle oli pitkä. Jossain välissä kävelymatkaa alkoi tuntua, että emme ikinä löydä kyseistä taloa, sillä kaikki talot olivat niin samannäköisiä. Jossain vaiheessa olimme varmoja, että olimme kävelleet jo Serranon talon oli ja päätimme kääntyä takaisin. Kävelimme toisella puolella katua, josta talot hahmotti paljon paremmin. Ja tadaa....



Siinä se oli! :D Samalla kun talo oltiin tunnistettu oikeaksi, mieheke polvistui ja kosi. Tämä tyttönen meni aivan hämilleen ja hetken kun hengittelin ja olin varma etten pyörry, pystyin suostumaan kosintaan, tietenkin. :) Kosinta tuli täysin yllätyksenä, vaikka olinkin sitä osannut omalla tavallaan odottaa ja kaveritkin arvaili ennen matkalle lähtöä, että etten vaan tulis sormuksen kanssa takaisin. Ja paikka kosinnalle oli mitä mainioin! Vaikka jotkut saattavatkin ihmetellä, että miksi juuri tuollaisella paikalla, mutta paikka oli meille hauskalla tavalla todella merkityksellinen ja sehän siinä on tärkeintä. :) Ja tuosta hetkestä eteenpäin on ollut vieläkin ihanampi katsella Serranon perheen elämää ja aina kun talo pilkahtaa ruudussa, ei voi olla hymyilemättä.



Vapinasta, sydämen tykytyksistä ja onnen itkuista selvittyäni kysyin miehekkeeltä heti, että kysyitkö isältä kättä. Olin tehnyt kauan sitten jo sulholle selväksi, että haluan kunnioittaa sitä perinnettä, että isältäni kysytään kättä ennen kuin hän minua kosii. Ja onnekseni hän olikin sen tehnyt ja samalla muutuin taas monta kertaa onnellisemmaksi, sillä kyseinen ele on todella tärkeä minulle, mutta tiedän sen merkitsevän myös isille todella paljon! 


kuinka ihana vihkipaikka tää ois!
Sitten vaan tekstaria menemään äidille, anopille sekä parhaimmille ystävilleni. Yhdeltä parhaista ystävistäni odotin shokkireaktiota, mutta olikin suuri positiivinen yllätys, että hän oli todella onnellinen meidän puolesta. Puhelin täyttyi hyvin nopeasti onnitteluviesteistä ja anoppikin avasi skumpan (tai pari? ;)) ilouutisten johdosta! Äidilleni kosinta tuli täydellisenä yllätyksenä ja kuulemma hän myös itki onnesta. Äiti oli juossut kertomaan isälleni ja isä oli vain todennut, että hän tiesi jo. :) 
Kihlasormus on ihan yksinkertainen kultasormus. Vihkisormuksesta haluan sitten hieman erilaisemman. Sormukset kävimme heti Suomeen päästyämme kaiverruttamassa ja tekstiksi sormuksiin tuli sulholle "siempre tuyo" ja minulle "siempre tuya". Se on espanjaa ja tarkoittaa ikuisesti sinun, johon siis myös bloginkin nimi viittaa.


Pidimme kihlajaiset kummankin vanhemmille, jossa joimme lasit skumppaa ja äitien kanssa aloitimme jo vähän hääsunnitelmia. ;) Lopuksi otettiin parit kuvat muistoksi. Kavereille pidimme myös omat juhlat, joissa juhlittiin meidän kihlautumista, mutta myös minun synttäreitä sekä ihan yleisesti vain kaikkea mukavaa. 




Ja eilen vietettiin meidän 1-vuotis kihlajaispäivää. Ei kyllä juhlistettu sitä mitenkään erikoisesti, kun molemmat oltiin aika väsyneitä viikonlopun juhlinnoista, mutta pääasia että vietettiin se yhdessä sängyssä makoillen ja katsellen jääkiekkoa. :) Seuraava matka tehdäänkin kesäkuussa Barcelonaan, jossa voidaan juhlistaa paremmin tätäkin. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti ja en uskalla edes ajatella, miten nopeasti seuraava vuosi tulee menemään ja sitten kohta juhlitaankin jo meidän häitä. Suunnittelu on tähän mennessä ollut enemmänkin haaveilevaa suunnittelua, vaikka pari varausta ollaankin jo tehty. Mutta niistä enemmän tulevissa postauksissa! :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Me

Noniin, eli ehkä olisi ihan hyvä kertoa hieman meistä tähän väliin... 

Eli me olemme M&M ja asumme pääkaupunkiseudulla. Iältään olemme reilu parikymppisiä, mutta kuitenkin alle kolmekymppisiä. Meidän tarina on alkanut vuonna 2005, jolloin tutustuttiin ihan kohtalon ansiosta. Tutustuttiin toisiimme rauhassa netissä ja puhelimessa jutellen, sillä meidän välillä oli melkein 300 km. Helmikuussa 2006 mä matkustin sitten sulhon luokse ja siitä se meidän juttu sitten lähti. Meidän molempien vanhemmat olivat aluksi meidän juttua vastaan. Ei sen takia, ettei toisen vanhemmat olisi tykänneet toisesta (kai?) vaan heitä hirvitti meidän välimatka. Nyt ollaan kuitenkin saatu kuulla heiltä, että onneksi emme tällä kertaa kuunnelleet heitä :)

Puolitoistavuotta matkusteltiin toistemme luokse suunnilleen joka toinen viikonloppu. Kaukosuhde toimi meidän kohdalla hyvin, mutta ilman luottamusta ja kärsivällisyyttä se ei olisi onnistunut. Ensimmäiset vastoinkäymiset koettiin vuonna 2006 kesällä, kun sulho lähti armeijaan. Mutta siitä selvittiin! 

2007 syksyllä muutin sitten sulhon kanssa Helsinkiin. Sulho lähti opiskelemaan, minä pidin välivuotta ja menin töihin. Ensimmäinen vuosi samassa asunnossa ei ollut myöskään mikään helpoin. Sulho vietti opiskelijaelämää ja rillutteli riippumatta siitä oliko arki vai viikonloppu. Mä kävin töissä ja yritin jotenkin saada aikani kulutetuksi. Mulla ei tässä vaiheessa ollu mitenkään liikaa kavereita Helsingissä, sillä kaikki vanhat rakkaat ystävät jäivät vanhaan kotikaupunkiin. Mutta tästäkin jotenkin kummasti selvittiin :) Tilannetta helpotti se, että minäkin pääsin sitten syksyllä 2008 aloittamaan koulun ja sain elämääni vähän uusia tuulia ja siitä lähtien yhteiselämä on sujunut aika hyvin. Tietenkin hyviä ja huonoja aikoja tulee kaikille :)

Toukokuussa 2011 matkustimme sitten Madridiin, jossa sulho polvistui meille "tärkeällä" paikalla ja minä tietenkin suostuin heti kuin tajusin mitä tässä nyt tapahtuu. :) Kirjoitamme kihlauksesta ihan oman postauksen myöhemmin... 




Ja nyt ollaan tässä. Häitämme juhlitaan siis 13. heinäkuuta 2013. Häitä emme halunneet viettää vielä tänä kesänä, sillä viimeinen vuosi on ollut aika kiireinen meille molemmille opiskeluiden ja töiden vuoksi ja emme halunneet ruveta kiireellä häitä suunnittelemaan. Nyt on toisella opiskelut finaalissa ja toisellakin melkein, joten nyt on enemmän aikaa ja energiaa ruveta keskittymään häiden suunnitteluun! :)


Loppuun vielä, että vaikka meillä on ollut myös huonoja aikoja ja emme ole aina olleet varmoja, onko meidän suhteella tulevaisuutta, niin olen todella onnellinen että kaikesta ollaan selvitty ja nyt ollaan tässä emmekä ole luovuttaneet. Ja voin kertoa ainakin omasta puolestani, että oon ihan hemmetin onnellinen tällä hetkellä! Reilut kuusi vuotta yhteistä elämää takana, koko loppuelämä edessä:)


- M&M

maanantai 14. toukokuuta 2012

Tästä se lähtee...

Heippa kaikille ja tervetuloa lukemaan meidän blogiamme!

Oon kauan jo haaveillut blogin kirjoittamisesta, mutta mitään järkevää aihetta ei ole löytynyt. Mutta nyt kun omat häät lähestyvät, sain siitä samalla syyn aloittaa blogin pitämisen. Ja kun sain vielä tulevan sulhasenkin houkuteltua tähän mukaan, niin mikäs sen hauskempaa :)

Blogin tarkoituksena on siis toimia paikkana, jonne voimme kerätä ideoita omia häitämme varten. Tarkoituksena on koota ideoita itsellemme muistiin, mutta vielä parempi jos tämän blogin löytää myös joku toinen ja haluaa vaihtaa ajatuksiaan ja ideoitaan meidän kanssamme. Häiden suunnittelun ohella kirjoittelemme myös ehkä muutenkin yhteisestä elämästämme. 

Häitämme juhlitaan 13.7.2013 ja tästä se suunnittelu pikkuhiljaa lähtee käyntiin, kivaa! Oon (ja toivottavasti sulhokin) ihan täpinöissäni tästä :)

Terkuin
M & M